Sormijärjestys kompattaessa

Soinnun sävelistä mikä tahansa voi olla käännettynä alimmaksi. Järjestämällä soinnun sävelet tällä tavalla uudestaan saadaan sointukäännöksiä. Tässä esimerkiksi C-duurisoinnun sointukäännökset. Soinnussa on kolme säveltä, joista kukin vuorollaan voi olla alimpana – saadaan siis kolme sointukäännöstä.

Sointukäännökset

Kompattaessa peräkkäiset soinnut pyritään käännösten avulla järjestämään lähelle toisiaan. Tähän on kaksi hyvää syytä:
• sointi kuulostaa yhtenäisemmältä, kun soinnut ovat lähekkäin
• soittaminen on sujuvampaa, kun käsi liikkuu vain lyhyitä matkoja.

Oppilailla näkee joskus hyvinkin akrobaattisia suorituksia sointukäännösten sormijärjestyksen suhteen. Yksinkertainen neuvo sointukäännösten sormijärjestyksen rauhoittamiseen on:

”Käytä koko kättä.”

Käytännössä soinnussa on siis aina käytössä peukku ja pikkurilli. Soinnun keskimmäiseksi sormeksi valitaan joko etusormi tai keskisormi, kumpi sattuu osuvammin paikalle.

Melodisesti soitettaessa tilanne on usein hieman konstikkaampi, kun melodia on mukana sekottamassa pakkaa myös sormijärjestyksen osalta. Pianovapari.com-kirjaan tulee asiaa luonikkaasta sormijärjestyksestä niin melodiseen vapariin kuin komppipuolellekin.

3 Responses to “Sormijärjestys kompattaessa”

  1. Synastikki Says:

    Tuohon peukalo ja pikkurilli juttuun sellaista kyllä kommentoisin, että silloin tällöin käyttäisin myös nimetöntä jos seuraava sointu suuntautuu ylöspäin edellisestä (tämä siis kun ei soitella samalla melodiaa). Esimerkiksi jos ensin on perusmuotoinen C-duuri ja sen jälkeen tulee F-duuri käännettynä C-F-A niin käyttäisin C-duurissa tällöin peukalo-etusormi-nimetön sormitusta jolloin F-duurille osuu suoraan peukalo-keskisormi-pikkurilli.

  2. pietu Says:

    Kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä varsinkin, jos esimerkkisi tyyppinen sointuvaihdos tulee vielä sähäkästi peräkkäin. Blogikirjoitukseen olisi hyvinkin voinut lisätä tuon tyyppisiä poikkeuksia.

    Kirjaa tehdessä olen useammassa kohdassa pysähtynyt miettimään, että kuinka syvästi selittää mikäkin asia. Joskus törmää oppimateriaaliin, joissa käydään piinallisen yksityiskohtaisesti läpi poikkeuksia ja niiden poikkeuksia. Varsinkin teoriaa liippaavalta puolelta löytyy kasa esimerkkejä. Innostuneempikin musiikin harrastaja heittää helposti pianon kannen kiinni.

    Siinäpä sitä ittellekkin haastetta, kun yrittää löytää keskitietä yksityiskohtaisuuden ja innostavuuden välillä. Thänks!

  3. Sointukäännösten löytäminen | Pianovapari.com Says:

    [...] Sointukäännöksistä tulee oleellinen osa vapaata säestystä, heti kun edetään hieman alkeita pidemmälle. Niiden löytäminen tuntuu olevan joskus hankalaa alkaville vapaa säestäjille. Sointujen perusmuodot löytyvät yleensä helposti, mutta käännöksiä etsiessä tulee helposti huteja. Käännösten löytämiseen auttaa veneessä liikkujan sääntö: “Vain yksi saa liikkua kerrallaan!” [...]

Kommentoi