Pianovapari vs. suoraan nuoteista soittaminen

Monille tutuin tapa soittaa pianoa on perinteinen nuoteista soittaminen – soitetaan tasan se, mitä nuoteissa lukee. Tämä on hallitseva näkökulma esimerkiksi klassisessa pianomusiikissa. Pianovapari on tyystin toinen tarina – vapaan säestyksen luonteeseen kuuluu, että soitetaan kokonaan ilman nuotteja tai puutteellisesta nuottikuvasta. Puutteellinen nuottikuva tarkoittaa tyypillisesti nuotinnettua melodiaa ja sointumerkkejä tai ainoastaan jompaa kumpaa.

Vapaan säestyksen – noh – VAPAAMPAAN lähestymistapaan verrattuna suoraan nuoteista soittaminen on rajatumpaa ja säännellympää. Usein valmiissa nuoteissa annetaan jopa tulkintaohjeet kappaleelle: soitetaanko hiljaa vai kovaa, revitelläänkö vai tunnelmoidaan ja niin edelleen. Nuoteista soittamisen musiikillisena haasteena onkin näiden tulkintaohjeiden pusertaminen soivaksi tulkinnaksi. Tietysti myös varsinainen nuottikuvan hallinta teettää työtä.

Pianovaparin haasteet ovat hieman toisaalla – eteensä ei saakaan valmista pakettia nuotteja ja tulkintaohjeita, vaan soittaja saa usein tulkittavakseen nuoteiksi kirjoitetun melodian sekä sointumerkit, jos niitäkään. Näiden pohjalta on sitten itse päätettävä, kuinka kappaleen toteuttaa: minkälaisen musiikkityylin valitsee biisin pohjaksi, muokkaako sointuja, kuinka komppaa, miten fraseeraa ja koristelee biisiä, minkälaisen tempon valitsee. Muun muassa kaikkia edellä mainittuja valintoja voidaan kutsua yhdessä musiikin sovittamiseksi. Nämä valinnat yhdessä itse kappaleen kanssa muodostavat soivaan lopputuloksen, sen miltä biisi loppujen lopuksi soitettaessa kuulostaa.

Kiteytettynä: nuoteista soittamisen musiikilliset haasteet ovat kappaleen tulkinnassa, kun pianovapari haastaa muusikon sovittamaan biisiä.

2 Responses to “Pianovapari vs. suoraan nuoteista soittaminen”

  1. Tommi Says:

    Tämä Pianovapari projekti on aivan upea juttu varsinkin kun kosketinsoitin opetus on kovin hankalaa saada, piano opetusta kylläkin. tätä tyyliä jota kyseinen kirja opettaa voi suoraan soveltaa koskettimien soittamiseen jossa sointukäännökset ja tulkinta ovat hyvinkin korkeassa asemassa .hyvä hyvä

  2. pietu Says:

    Suurkiitos kannustuksestasi. Tämmöiset palautteet kannustavat aina eteenpäin. :) Olen pohdiskellut vaparitouhujen ”syrjähyppynä” myöskin kosketinsoitintouhuja ja järjestänkin itse asiassa tulevana kevään työpajan bändikiippareista opinahjossani Oulun yliopistolla. Jännä huomata, kuinka pianovapari ja kiipparit toisaalta kohtaavat, mutta toisaalta ovat aivan eri maailmoista. Kiippareiden saundien monipuolisuus ja eri saundien vaatimat soittotekniikat olen nostanut merkittävimmäksi eroksi.

    Pyöriteltiin joskus tätä saundien ja soittotekniikoiden kohtaamista Muusikoiden.net:in keskustelupalstalla. Tässä linkkiä aiheeseen:
    http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=36&t=149320&o=0

Kommentoi